Kuukuset, tuhkelot ja maamunat

Lämmitettyäni mökin, piharakennuksen ja saunan päätin syventyä hetken sienioppaaseen ennen kuin raahaisin laiskan kaupunkilaisperseeni metsän keskelle ihmettelemään maasta kasvavia asioita, jotka eivät ole kasveja eivätkä eläimiä. Kyseessä oli onneksi koko perheen sienikirja, joten hauras lapsenmieleni ei järkkynyt. Minkähänlainen olisi K-18-sienikirja?

Sienikirjassa oli havainnollistavia kuvia ja kuvauksia. Lisäksi jokaisen sienen kohdalla oli kuva yhdestä tai useammasta lajikkeesta, jota voisi sivulla esitellyksi sieneksi luulla. Kanttarellin kohdalla oli valevahveron lisäksi kuva suippumyrkkyseitikistä. Kummastelin hetken, että eihän tuo seitikki muistuta kanttarellia lain, kunnes havaitsin kuvan alalaidassa tekstin: "Kuten kuvastakin ilmenee, suippumyrkkyseitikki ei juurikaan muistuta keltavahveroa, joten erehdyksen mahdollisuutta ei ole."

Havaitsin lisäksi, että sieniä nimeävien henkilöiden täytyy olla joku aivan oma ihmislajinsa - tahi sitten ovat nauttineet niitä jänniä sieniä. Aion kuitenkin koko perheen sienikirjan inspiroimana ottaa käyttööni seuraavia kirouksia ja/tai haukkumasanoja: känsätuhkelo, koppelokääpä, valkomörsky, nystyhytykkä ja myrkkynääpikkä.

Sienikirjaan kylliksi perehdyttyäni loikin ympäri itäsuomalaista metsikköä ketterästi kuin vuorikauris pienien sievien sienien perässä, kunnes havaitsin, että joka suunnassa on lisää itäsuomalaista metsikköä, eikä tietä missään. Tämän siitä saa kun urbaanit tollo lähtee metsästäjä-keräilemään. Päätin pyörähtää pari kertaa ympäri ja lähteä sopivaksi katsomaani suuntaan ja lopulta sienet johdattivatkin minut takaisin mökille. Sitä paitsi keräsin niitä ämpärillisen! Notta in your face, maalaistollot!

Suunnitelmissa oli myös napsaista evääksi yksi kärpässieni ja lähteä shamaanimatkalle vetämään vasarakirveskansaa turpaan. Tai mitä puukkohammasharjaväkeä lienevätkään ne, jotka monikon genetiivin ja astevaihtelun ovat suomen kieleen kehitelleet. Esi-isämme ovat olleet jotain samperin tuhkeloita! Valitettavasti en löytänyt kärpässieniä.

(Menomatkalla Kouvolaan edessäni istui muuten noin 13-vuotias poika, jolla oli repussaan Sun äitis suosittelee -merkki.)