Summer of love '06

Minua vähän vituttaa edelleen se kännykän katoaminen. Kävin tänään hakemassa Elisan kaupasta uuden sim-kortin vanhaan todella huonoon puhelimeeni (luojan tähden, älkää IKINÄ ostako Nokian 2650-puhelinta!), jonka piti alkaa toimia noin 1½ tuntia sitten. Mitään ei tapahdu.

Yleisenä huomiona Ruisrockista täytyy mainita, että mihinkään musiikin lajiin sen kummemmin erikoistumattomilla suuremmilla rockfestivaaleilla tuntuu olevan pääsääntöisesti kolmenlaisia kävijöitä.

Ensimmäiseen festivaalikävijöiden ryhmään kuuluvat hyvin humalaiset riemuidiootit. Riemuidiooteilla on harvoin yllään paitaa ja heidän paljaaseen ylävartaloonsa on usein piirretty tussilla kuvioita. Riemuidiootit ovat vahingossa töykeämpiä kuin monet tahallaan, minkä lisäksi he harrastavat yleistä urpoilua, kuten paikkojen hajottamista ja muita omasta mielestään hauskoja tempauksia ihan tahallaankin. Jostain syystä riemuidiootit eivät koskaan tunnu sammuvan niin pikaisesti, kuin heidän kaikesta päätellen pitäisi (jos silloinkaan). Kaikkien onneksi pahimmat tapaukset harrastavat yleensä mieluummin jääkiekkoa.

Toiseksi on festarituristeja, jotka ovat tulleet festareille, koska festarit on siististi cool. Festarituristeilla on usein täysin festivaaliolosuhteisiin sopimattomat, liian siistit vaatteet ja he juovat Golden Capin pahaa mansikkasiideriä ja käyvät ehkä katsomassa etäältä vähän Egotrippiä. "Onks tää se Egotrippi?" "Joo. Eiks näil ollu se joku biisi mis laulettiin jostain unihiekasta?"

Sitten on hehkeitä nuoria naisia ja miehiä, jotka ovat iloisessa universaalin rakkauden humalassa ja osaavat humalatilastaan huolimatta käyttäytyä. Näillä parhaista parhailla festivaali-ihmisillä on hyvien bändien bändipaitoja ja he diggailevat hyvistä asioista. Tällaisia ihmisiä kaikeksi onneksi on useimmiten suurin osa festivaalikansasta.

(Niin, luulitte, että tuo edellinen kappale olisi ollut ilkeänpuoleinen ja yritätte nyt vaivalla etsiä siitä jotain sarkastisia sävyjä, mutta voin paljastaa, että olen ihan tosissani, enkä edes humalassa.)

Valo syttyi elämäni häpeän merellä kelluvan pimeän sieluni synkkiin onkaloihin kuin aamukaste mustain ruusuin terälehdille, kun Cdon.comista tilaamani CD-levyt odottivat minua töistä tullessa eteiseni lattialla. Suukotellessani pahvista postipakettia mieleeni muistui elävästi kaupaltapaluumatka lauantaina Turussa, kun minulla heräsi äidillisiä tunteita magnum-kokoista kuohuviinipulloa kohtaan. Minä pidän esineistä, ne juttelevat minulle mukavia.

Loppuun haluaisin vielä lisätä, että kelmeän pyylevien henkilöiden tulisi osoittaa ruumiinrakenteelleen sopivaa säädyllisyyttä ja olla esiintymättä julkisilla paikoilla ilman paitaa. Kaikkihan tietävät, että vaatteiden vähentäminen on hyväkroppaisille - läskit paahtukoot. Lisäksi keski-ikäisten miesten (miksei muidenkin), joilla on hyvin tuuhea ylävartalon karvoitus, tulisi huomioida muita ihmisiä laittamalla t-paita läpikuultavan valkoisen kauluspaidan alle.