Riv här

Kuka kumma suunnittelee käärepapereita ja pakkauksia? Insinöörit? Merkonomit? Jotkut muut, jotka eivät oikeastaan tee yhtään mitään? Aivan kuten luokkakuvauksen peruskoulussa, myös tuotepakkausten suunnittelun täytyy olla joku valtion salainen ohjelma, jolla työllistetään vakavasti mielisairaita ihmisiä. Kaikki psykoottiset ja yliaktiiviset tapaukset työllistyvät koulukuvaajiksi, kun taas vaikeasti kehitysvammaiset ja/tai pahanlaatuiset sadistit suunnittelevat tuotepakkauksia.

Kaikista typerin keksintö on varmasti useista pahviin pakatuista pakasteista löytyvä repäisynauha. "Revi tästä". Haluaisin joskus nähdä, kun joku näistä sen suunnitelleista neropateista nyhtää mokomaa repäisynauhaa irti puolen sentin liuskoina! Sitten on näitä leikkelepakkauksia ja muita lihatuotteita joissa on laatikon päällä muovinen kelmu, joka pitäisi jostain stragegisesta kulmasta repäisemällä saada kokonaan pois. Se niinikään lähtee korkeintaan puolen sentin liuskoina, kunnes turhautunut kuluttaja puukottaa aggressiivisesti keittiöveitsellä muovikelmun tohjoksi.

Minä olen koko ikäni avannut karamellipussit vetämällä pussin yläosasta keskeltä molempiin suuntiin ja juuri tämän tekniikan opittuani joku on keksinyt, että niihinpäs on laitettava vankempi liima ja avausmekanismi siirrettävä "revi tästä"-muotoon pussin kylkeen. Onko joku joskus saanut tällä mekanismilla karamellipussia avattua karkkien leviämättä valtoimenaan lattialle? Onnekas on myös hän, joka aukaisee mehupurkin "repimällä tästä" saamatta purkin sisältöä päälleen litrakaupalla. Sitten on näitä mehupurkkeja, jotka on muoviläpällä varustettu, mutta saadakseen mehua ulos pitää avata muovinen sinetti "painamalla tästä", jolloin ovelaakin ovelampi pakkaus sylkäisee mehut silmään ja parhaassakin tapauksessa sinetti jää puolitiehen ulos virtaavan nektarin tielle lopsottamaan.

Oma lukunsa ovat pakkaukset, joissa on uudelleensuljentamenetelmä, jotta valtion riistämä viaton kuluttaja voisi säästää aamupalajuustonsa myöhempäänkin käyttöön. Esimerkiksi reilun kaupan kahvipaketeissa on jonkinlainen läppä, mutta ei mitään, jonka alle sen voisi sujauttaa, jotta pakkaus pysyisi kiinni (tätä on hyvin vaikea selittää, mutta olen ihmetellyt sitä mekanismia ihan tosissani jo hyvin pitkään). Ingmanin jäätelöpurkit aiheuttavat vielä suurempaa hämmennystä - niissä on vähintään kymmenen läppää molemmissa päissä, mutta käyttöohjeiden puuttuessa täytyy nokkelampienkin kuluttajien lopulta turvautua vanhaan kunnon jesseteippiin. Lisäksi on kaikenlaisia tarroja, jotka jo ensimmäisen uudelleensulkemisen jälkeen kuluvat täysin käyttökelvottomaksi ja napsahtavat jääkaapin sulkeuduttua auki, jolloin juusto kavalasti yön aikana pääsee kuivumaan.

Sentään osa pakkausvalmistajista myöntää suoraan epäkelpoisuutensa ja varustaa pakkauksensa "leikkaa tästä"-ohjeistuksella. Suosittelenkin täten jokaiselle keskivertokuluttajalle saksia ja mahdollisuuksien mukaan muita teräaseita, esimerkiksi sveitsin armeijan linkkuveistä tai moottorisahaa. Ei ole elämä niin vaan helpottunut sitten vaarin nuoruusvuosien! Työllä ja tuskalla on nykysuomessakin uusavuttoman einesruokansa avattava.