Aina ajankohtaista: krapula

Tänään minulla ei kaikesta huolimatta ollut krapulaa. Tällainen asian tola sai pohtimaan aihetta entistä enemmän, kun koko päivän vallinnut kauhun epätasapaino pisti odottamaan flyygelin putoamista niskaan hetkenä minä hyvänsä.

Aamulla oli hyvä olo, lähdin bussilla vieraasta asunnosta vähän vähemmän vieraaseen ja olin lähes varma, että kauppatorilla bussia odotellessani se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin että oksennan suunnattomalla paineella kadun toisella puolella seisovan miehen rumille lenkkitossuille ja pääni irtoaa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Sitten poltin tupakan - ei vieläkään mitään. Jotain oli oltava vialla. Tarkistin, että pääni on edelleen kiinni ruumiissani ja tutkailin tuntemuksiani hieman tarkemmin. "Olenko nyt aivan varma, ettei ole yhtään huono olo? Enkö muka ollut eilen humalassa? Mikä päivä nyt on? Kuvittelenko kaiken? Olenko raskaana? 168/67 onks OK?" Söin rullakebabin ja olin havaitsevinani häivähdyksen pahoinvointia, mutta se meni nopeasti ohi. Olin ainakin hyvin väsynyt. Katselin epäilevästi lautasellani olevaa puolikasta rullakebabia. Kuka sinut lähetti? Ei vieläkään krapulaa.

Krapula on helppo tunnistaa jopa hyvin kaukaa. Aloin epäillä, että evoluutio onkin järjestänyt minulle yllätyksen, mutta tulin siihen tulokseen, ettei mokoma ilkeämielinen tylsimys sellaista keksisi. Evoluutiota sietäisikin moittia myös siitä, ettei se juuri krapulan suhteen tarjoa vaihtelua. Pahasta olosta ja päänsärystä katoaa uutudenviehätys hyvin nopeasti. Minusta olisi hyvin mielenkiintoista, jos krapula yllättäisi välillä ja ilmenisikin sydämentykytyksen ja erilaisten jomotusten sijasta joskus esimerkiksi siten, että raajat alkaisivat heilua vimmatusti ja silmät pyörisivät päässä.