Trust no one

Huomenna minä menen hakemaan yliopiston ATK-tunnukset, joilla voin käyttää sähköpostia, ilmoittautua kursseille, ja tehdä kaikkea kivaa yliopiston verkossa! Voin kertoa teille koko tarinan! Tunnukset jaettiin alun perin noin kolme viikkoa sitten TVT-opinnoissa, joihin yritin kyllä osallistua. Valitettavasti minut neuvottiin väärään osoitteeseen, joten vittuunnuin ja lähdin Turkuun. Seuraavalla viikolla soitin jonnekin ATK-tukeen, jonka numeron nohevana tyttönä löysin opinto-oppaasta. Sanoivat, että mene Aleksandriasta hakemaan. No minä menin. Aleksandriasta neuvoivat toiseen paikkaan, toisesta paikasta neuvoivat Aleksandriaan, josta neuvoivat edelleen kolmanteen paikkaan, johon en viitsinyt enää mennä.

Viime viikolla toverini sai yliopistolta sähköpostia koskien hakematta jääneitä ATK-tunnuksia ja käymättömiä TVT-opintoja. Sähköposti oli tietysti lähetetty yliopiston sähköpostiosoitteeseen, jota ei ilman tunnuksia pysty käyttämään. (MITÄ HELVETTIÄ MINÄ EN TAJUA MITÄ NE OVAT AJATELLEET KOULUTETUT IHMISET VOI LUOJAN TÄHDEN no niin.) Sain ystäväni kautta kuitenkin tiedon ja ilmoittauduin korvaavalle TVT-tunnille, jonka tietysti ajattelin korvaavan alkuperäiset tunnit myös siten, että siellä saisin hakematta jääneen käyttäjätunnuksen. Käyttäjätunnuksia olikin tarjolla ainakin kolmelle muulle, jotka olivat jo saaneet tunnuksensa. Minun tunnuksiani opettajalla ei ollut, vaikka olin asianmukaisesti ilmoittautunut kurssille ajoissa ja nimeni oli ilmoittautuneiden listalla. Opettaja neuvoi paikkaan, josta kuulemma varmasti tunnukset saisin, lupasi soittaakin sinne, että tietäisivät odottaa minua ja antoi vielä tarkat saapumisohjeet. "Kellariin"?

Näin viime yönä sellaista unta, että menin hakemaan ATK-tunnuksiani. Sisään piti mennä lasiovesta, jossa oli kulunut teksti "eläinlääkäri". Oven takana oli epämääräinen rappukäytävä, joka johti pieneen ja tunkkaiseen juhlasalintapaiseen, jossa ala-asteikäiset lapset harjoittelivat jonkinlaista koulunäytelmää. Menin juhlasalin läpi vessaan, jossa oli pöntön vieressä epämääräinen vanerilevy, joka peitti ihmisenmentävän aukon lattiassa. Nostin vanerilevyn ja menin aukosta alempaan kerrokseen (kellariin?), jossa oli toinen WC (likainen, muuten ja haisi pahalta). WC:n oven takana oli sellainen odotustila, niin kuin oli ala-asteella kun jonotettiin terveydenhoitajalle. Yhdessä ovessa luki pienessä tarralapussa "ATK-luvat". Sieltä sain tunnukseni!

Jos en saa ATK-tunnuksiani huomenna, poltan yliopiston päärakennuksen.

Haluaisin kirjoittaa kappaleen "Oodi informaatiolle" ja omistaa sen Helsingin yliopistolle. Kappaleessa on jykevä kasaribiitti ja mahtipontiset Queen-tyyppiset kuoro-osuudet! En ole vielä keksinyt sanoja, mutta kuoro laulaisi näin: "LÄLLÄLLÄLLÄLÄÄÄÄ KUKAAN EI TIEDÄÄÄÄÄÄÄ". Musiikkivideossa baskeripäiset ihmiset törmäilisivät seiniin ja jotain Manga-asuun pukeutunutta kennosamuraita hakattaisiin tiiliskivellä naamaan. (Lähinnä sen takia, että se on oikein mokomille kawaiita hokeville kimittäville epäsikiöille!) Patoutunut viha auttaa jaksamaan.

Link | Leave a comment | Edit Entry | Edit Tags | Add to Memories

---

Aina ajankohtaista: krapula

Sep. 18th, 2005 | 09:52 pm

Tänään minulla ei kaikesta huolimatta ollut krapulaa. Tällainen asian tola sai pohtimaan aihetta entistä enemmän, kun koko päivän vallinnut kauhun epätasapaino sai odottamaan flyygelin putoamista niskaan hetkenä minä hyvänsä.

Aamulla oli hyvä olo, lähdin bussilla vieraasta asunnosta vähän vähemmän vieraaseen ja olin lähes varma, että kauppatorilla bussia odotellessani se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, niin että oksennan suunnattomalla paineella kadun toisella puolella seisovan miehen rumille lenkkitossuille ja pääni irtoaa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Sitten poltin tupakan - ei vieläkään mitään. Jotain oli oltava vialla. Tarkistin, että pääni on edelleen kiinni ruumiissani ja tutkailin tuntemuksiani hieman tarkemmin. "Olenko nyt aivan varma, ettei ole yhtään huono olo? Enkö muka ollut eilen humalassa? Mikä päivä nyt on? Kuvittelenko kaiken? Olenko raskaana? 168/67 onks OK?" Söin rullakebabin ja olin havaitsevinani häivähdyksen pahoinvointia, mutta se meni nopeasti ohi. Olin ainakin hyvin väsynyt. Katselin epäilevästi lautasellani olevaa puolikasta rullakebabia. Kuka sinut lähetti? Ei vieläkään krapulaa.

Krapula on helppo tunnistaa jopa hyvin kaukaa. Aloin epäillä, että evoluutio onkin järjestänyt minulle yllätyksen, mutta tulin siihen tulokseen, ettei mokoma ilkeämielinen tylsimys sellaista keksisi. Evoluutiota sietäisikin moittia myös siitä, ettei se juuri krapulan suhteen tarjoa vaihtelua. Pahasta olosta ja päänsärystä katoaa uutudenviehätys hyvin nopeasti. Minusta olisi hyvin mielenkiintoista, jos krapula yllättäisi välillä ja ilmenisikin sydämentykytyksen ja erilaisten jomotusten sijasta joskus esimerkiksi siten, että raajat alkaisivat heilua vimmatusti ja silmät pyörisivät päässä.