Kielellinen identiteetti

Tänään raahauduin vastahakoisesti Suomi kieliyhteisönä -kurssin luennolle, missä tylsät naiset kertovat tylsistä murrepiirteistä tylsästi. En tunne oppineeni mitään. En myöskään keksi mitään vähemmän kiinnostavaa kuin yleisgeminaation ja svaavokaalin esiintyminen savolaismurteissa. Luennot vietämme alleviivaillen ko. murrepiirteitä meille jaetuista litteroinneista ja sitten katselemme hassusti puhuvia ihmisiä videolta, mikä tuntuu kerta toisensa jälkeen huvittavan kanssaopiskelijoitani suuresti. Murteissa ei ole mitään hauskaa, näin sanon.

Loputtoman tragikoomiselta tuntuu opettajan suhtautuminen aiheeseen. Hän on mahdottoman innoissaan ja kiinnostunut asioista, joita en henkilökohtaisesti millään onnistu pitämään missään määrin tai missään yhteydessä mielenkiintoisina. Mieleni teki huutaa tuskasta, kun opettaja innostui suunnattomasti dentaalikonsonanttien liudennuksesta ja alkoi kertoa muistaakseni jotenkin aiheeseen liittyvää tarinaa siitä, miten hän oli tehnyt jollekin tätinsä vaimon miehen kaiman haimalle syntymäpäivälahjaksi historiikin tämän kotipaikkakunnasta. Historiikissä tietysti käsiteltiin paikallista aluepuhekieltä. Voi luoja! Sanokaa ettei minusta koskaa tule samanlaista kieli-intoilijaa.

Lisäksi opettaja viljelee jatkuvasti erittäin huonoa murrehuumoria, eikä koskaan unohda hauskana kevennyksenä mainita jotain "hitaista hämäläisistä" ja naurahdella tyytyväisesti. Minusta se ei ollut hauskaa edes ensimmäisellä kerralla, saati sitten kolmannellakymmenennellä. Noh.

Olen pitkään yrittänyt löytää jotain, joka yhdistäisi savolaismurteissa esiintyvän yleisgeminaation ja muut vastaavat johonkin oikeasti mielenkiintoiseen, mutta kun kurssilla käsitellään jotain teoriassa mielenkiintoista kuten sosiolingvistiikkaa, onnistutaan sekin tekemään pohjattoman tylsästi. Alan hiljalleen hyväksyä sen, ettei tämä kurssi kiinnosta yhtään, mutta se on silti käytävä.

Jos olisin... Chuck Norris olisin vetänyt opettajan kieli-identiteettiä ns. vitusti pataan, kun hän mainitsi arviolta kymmenennen kerran svaavokaalin hyvänä esimerkkinä murrepiirteistä. Miten se voi olla aina hyvä esimerkki, jos se tulee esille joka hemmetin murteesta puhuttaessa! Svaavokaali vihaa minua! Elämäni vihaa minua! En päässyt edes pizzalle luennon jälkeen, kun A oli nukkunut pommiin taas.