Ensiksikin...

Sain töitä. Askartelen ja tuote-esittelen. Olen onnellinen, sillä Windowsin Paintilla piirtäminen on hyvin rentouttavaa. Aion tehdä tänään pizzaa, johon laitan pekonia. Kirjoitan hyvin varovaisesti, sillä luulen, että joku on vaihtanut elämäni Daniil Harmsin sattumiin. Saatan myös tietämättäni nukkua edelleen. Voi olla että näössäni on vikaa tai minulla on akuutti lukihäiriö.

Valtaosassa tänään lukemistani teksteistä ei ole mitään järkeä. Lueskelin tuossa mm. muutamia blogeja, enkä oikein ymmärtänyt mitään. Varmasti luulet että tässäkin lukee jotain ihan normaalia, kun oikeasti kirjoitan parhaillaan haikua pieniä Keke Rosbergeitä oksentavasta muovisesta apinasta. Olen lukenut monia lauseita useampaan kertaan hyvin tarkasti ja silti kaikesta tuntuu puuttuvan jotain hyvin oleellista. Niin kuin esimerkiksi verbejä. Tämä on paras mahdollinen fyysinen ja henkinen tila tenttiin lukemiseen, jonka aion aloittaa ihan just. Tuntuu siltä kuin silmäni olisivat kierossa jatkuvasti, vaikka en näe mitään kahtena. Tämä tilanne kummastuttaa minua. Edes aamiaiseksi nautittu pekonivoileipä ei auttanut.

Seuraa haiku pieniä Keke Rosbergeitä oksentavasta muoviapinasta:

Muoviapina
Oksentaa autoilijan
Keket tanssivat

Ja niin, minulla on krapula.