Omenat on parempia, kun ne tulee kaupasta eikä puusta

Ajattelin tänään uudistaa vaatevarastoni. Eikö niin tullakin paremmaksi ihmiseksi? Minusta olisi mukavaa, jos olisin huomattavasti tyylikkäämpi, fiksumpi, hauskempi ja nokkelampi kuin useimmat muut ihmiset. Ei edes kaikista hauskin ja tyylikkäin tarvitsisi olla, ihan vain vaikka yhden porukan hauskin tyyppi. Herranjestas! Nyt keksinkin, että täytyy vaan ruveta ystävystymään mitäänsanomattomien tylsimysten kanssa. (Niitä tuntuu onneksi löytyvän suomen kielen laitoksen fuksien joukosta.) Kysehän ei ole siitä, että olisin jotenkin huono, kaikki ystäväni ovat vain liian hyviä. Niin sen täytyy olla.

Olen sairas ja yksinäinen, silloin joutuu usein ajattelemaan itseään. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Toisaalta, jos olisin kateellista tyyppiä, voisin olla itselleni kateellinen monista asioista. Tai siis jos en olisi minä. Jos olisin joku muu, joka on kateellista tyyppiä.

On kuitenkin aika rankkaa viettää aikaansa ihmisten kanssa, jotka ovat kipeän kauniita ja hyvin voimakkaasti elossa. Elämässäni on välillä sellaisia hetkiä, jotka voisin kuvitella johonkin kotimaiseen nykyelokuvaan, joka kertoo sellaisista kaksikymppisistä tyypeistä, joiden ongelmat ovat hyvin mediaseksikkäitä (tai ihan vain seksikkäitä). Sellaiset kaksikymppiset ovat seksikkäitä - ja nokkelia, tyylikkäitä, hauskoja...

Ystävieni kanssa tapaamme liian viihtyisissä trendikkäissä asunnoissa, joissa soi Bossa Nova, sillä sen viihtyisämpää musiikkia ei ole. Pelailemme ehkä vähän oikeasti hauskoja seurapelejä ja juomme hyvää valkoviiniä ja väkeviä alkoholijuomia trendikkään näköisistä pulloista. Dialogimme on nokkelampaa kuin Dawson's Creekin teineillä konsanaan, mutta koska olemme suomalaisia ja realismi on in, heittelemme sivistyssanojen lomaan toisinaan kirosanoja. Vähän särmää pitää olla.

Voi ei, olen yksi niistä!

Meillä ei normaalisti ole sotkuisia asuntoja, mutta toisinaan - koska realismi on edelleen in - joutuu heräämään tyhjien valkoviinipullojen keskeltä vieraan miehen vierestä meikit valuneena (mutta niin, että ne näyttävät edelleen hyvältä). Vieras mies ei koskaan ole ruma, vaan hyvin miehekkäällä tavalla röyhkeän komea. Silti vähän realistisesti kaduttaa ja vituttaa, eli täytyy mennä alusvaatteisillaan sateeseen huutamaan - ehkä jonkun menetetyn rakkaan nimeä.

Mediaseksikkään ja viihdyttävän henkilön asunto ei koskaan ole sotkuinen esimerkiksi sillä tavalla, että tiskit olisivat jääneet tiskaamatta ja tietokonepöydällä olisi likaisia astioita ja sohvalla sängystä revitty täkki ja satunnaisia vaatekappaleita ihan vaan sen takia, että tänään on hieman väsynyt ja katselee mieluiten televisiosta huonoja reality-sarjoja ja surffailee päämäärättömästi internetissä. Oikeastaan emme edes katsele televisiosta kuin ajankohtaisohjelmia ja ehkä joskus jonkun hyvän elokuvan.

Silloin ku me olemme flunssassa, emme istu tietokoneen ääressä räkäisten vessapaperiruttujen ja tyhjien mehupurkkien ympäröimänä. Ei, vaan luemme paksua ja sivistävää kirjaa sisustukseen sopivaan, retrotyyliseen vilttiin kääriytyneenä mukavalla sohvalla. Välillä niistämme ja juomme teetä viehättävästä mukista