28.4.06

Toivottavasti naapurin mäyräkoirat jäävät putoilevien rakennusmiehien alle.

Kerrankin soittivat goottiklubilla hyvää musiikkia, joka antoi aihetta villiin tanssiin. Vastapäisen ja viereisen talon julkisivuremontti pääsee kunnolla oikeuksiinsa vasta krapulassa. Hiekkapuhallus on ihan mun juttu.

Minulla ei oikeasti olisi eilen ollut varaa taksiin, mutta en millään jaksanut kävellä. Jotain jutellakseni kyselin taksikuskilta käykö takseissa normaalisti Visa Electron -kortti, mistä seurasi sellainen esitelmä, etten ollut kotiovella päästä taksista ulos. Se olisi ollut hieman vaivaannuttavaa, ellen olisi ollut hyvässä humalassa.

Kevään typerin juhla saapuu jälleen! Vappuun liittyy vähemmän sunnuntaimeininkiä kuin pääsiäiseen, mutta voi millä tavalla. Minulla on ollut vappuna lähes aina tylsää kaikista niistä ilmapalloista ja kuohuviinin määrästä huolimatta. Ja, voih, se meteli ja yleinen kaaos on kammottavaa! Herkkä sieluni liiskautuu kuin vappuserpentiini teekkareiden jalkain alla Espan katukiveykseen.

Tänä vuonna aion osallistua kotibileisiin, joihin saan pukeutua glamoröösisti, mutta ajatus raitiovaunumatkasta päämäärääni vappuaattoiltana ei houkuta. En voi kuitenkaan jättää käyttämättä hyväkseni mahdollisuutta liimailla jälleen kahden sentin hile-irtoripset naamaani. Spesifisemmin siis silmäluomiin.

Raitiovaunuilla matkustaa viikonloppuöinä ja joskus arkisinkin öliseviä poikalaumoja eli parikymppisiä mieshenkilöitä noin 10 hengen poroissa. Tuo on niin hyvä typo, etten taida korjata sitä ollenkaan. En ole koskaan tunnistanut tällaisten ryhmien puhuvan mitään varsinaista kieltä, mutta ne käyttävät paljon vokaaleja ja äänenvoimakkuus on kova. Ilmeisesti he onnistuvat tällä tavoin kuitenkin kommunikoimaan keskenään. Osana kommunikaatioon saattaa liittyä myös puolelta toiselle huojuminen. Öliöliöliööö.

Tsihihihi 10. hengen poro.

Minä normaalisti en niin näistä meemeistä välitä, mutta Marginaalin Janin versiosta löysin lisätyn kuva-bonuksen, niin olihan se pakko. Tai siis... meemithän ovat kivoja kuin iensyöpä, mutta ei niitä kukaan koskaan jaksa lukea, kai. Seuraa kuitenkin tämä, joka nyt on ollut jo joka paikassa.

Olen Sisko Partanen-Korvanen, 20-vuotias sihteeri Kouvolasta. Harrastan aerobiciä ja koriste-esineiden keräilyä. Minulla ei ole lapsia. Hiukseni ovat kirkkaan vihreät ja silmäni lähes mustat. Vapaa-ajallani kuuntelen mielelläni noisea ja ambientia pimeässä synkistellen. Lempiartistini on Bob Dylan - tuo noisen pioneeri. Olen luonteeltani hyvin samanlainen.

Ohjeet:

- Nimesi (2. nimesi ja lähimmän naapurisi sukunimi)
- Asuinpaikkasi (kaupunki, jossa viimeksi kävit junalla)
- Ikäsi (lisää oikeaan ikääsi lohjenneiden sormikynsiesi lukumäärä)
- Ammattisi (naiskäyttäjä kirjoittaa äitinsä ammatin, mieskäyttäjä isänsä)
- Harrastuksesi (harrastukset, joita et ikinä voisi harrastaa/sietää)
- Lapsiesi lukumäärä (montako hiusta lähtee päästäsi, kun vedät)
- Hiustenvärisi (tämän hetkinen paidanväri)
- Silmienvärisi (tämän hetkinen housujen väri)
- Musiikkimakusi (genre, jota et siedä)
- Lempiartistisi (tyyppi, kenen biisin kuuntelit viimeksi)
- Itseäsi parhaiten kuvaava adjektiivi (se adjektiivi, mikä lukee ensimmäisenä, kun kirjoitat googleen 2. nimesi ja “adjektiivi”)”


(Kanssani samassa kerroksessa asuvat sekä Partanen että Korvanen. Jostain syystä tämä on aina huvittanut minua suuresti. En muista kumpi on lähempi joten otin molemmat.)

Bonus-featurena valinta toisella nimellä Googlen kuvahaun ensimmäiseltä sivulta, tai ensimmäinen kuva joka jokseenkin vastaa kuvausta.



Yeah!

24.4.06

Onko tämä sitä nuorisomusiikkia

Tanssivia gootteja Kuudennella linjalla - jopa erityisen kummallisesti tanssivia gootteja! Noise-industrial linjaa suoraan Latviasta. Vibaa punttiin, yeah. Housunlahkeeni oikeasti tutisivat ja koko Kuudes linja jytisi. Brutaalia! Olin vähällä ymmärtää gootteja, mutta sitten kadotin fiiliksen.

Rosewateria kovasti hehkutettiin, mutta minun piti lähteä kotiin kahden kappaleen jälkeen, kun yritin pitää kiinni keskinäisestä sopimuksestani ehtiä raitiovaunulla kotiin. Sitäpaitsi väsytti. (Kaikkien gootti-industrialhenkisten henkilöiden kannattaa kenties klikata linkkiä kuitenkin, tai hakea biisejä tuosta edellisen kappaleen linkistä. Tiedän että blogini on erityisesti goottien ja hippien suosiossa.)

Strops oli minusta oikeasti kivaa. Asiallista meteliä! Kommandopipoon pukeutunut mies hakkasi epämääräistä värkkiä kapuloilla. Mitähän senkin äiti on sanonut, kun poika on ilmoittanut lapsosena haluavansa ruveta soittamaan mm. pesukoneen osista valmistettua härveliä. Aijai. (Minä en nyt millään saa käsiini kuvaa mokomasta, sääli.)

En vieläkään tiedä, mitä lavan oikeaan reunaan pinotuilla kivillä tehtiin. Toivon, että niitä soitettiin. Tai heitettiin goottien päähän HAHHAAAAaaaaaaaaaaaaaaa. Kai on hyvä olla vähän ylimääräistä roudattavaa, että mahdollisimman hankalaa olisi. "Mitäs sanotte, jätkät, otetaan noi monitorit ja tää pesukoneen osista tehty juttu ja sit noi kivet sinne kiertueelle?"

Kaikesta huolimatta elämäni ei ilmeisesti olekaan pornoelokuva, sillä huoltomiehen on määrä tulla tänään, eikä moista kuulunut, kun kävin suihkussa.

23.4.06

Kevät ja tissit ja sillee

Kevätväsymyksestä en tiedä, mutta olen keväthalvaantunut - täysin selkärangatonta meininkiä. Auringonpaiste yllätti minut iloisesti, enkä pysty nyt mihinkään järkevään toimintaan. Mieleni tekisi kirmailla niityillä kuin nuori orhi konsanaan!

Ongelma piilee siinä, että minun pitäisi panikoida raha-asioista ja yleisesti ryhdistäytyä, jos aion pitää katon pääni päällä ja muuta triviaalia. Vaan kukapa tarvitsee kattoa kun aurinko paistaa! Ja kattokin pettää ja sisällä sataa.

Niin, aivan! Vettä tippuu edelleen hiljakseen. Tip. Tip. Tip. Vesikidutusta! Tulen hulluksi! Selvittävät asian maanantaina. Minua hieman ärsyttää.

Muistin eilen, että minun piti joskus kirjoittaa tänne nenistä. Nenät ovat nimittäin hyvin oleellinen ja ennen kaikkea mielenkiintoinen asia. Erityisesti miesten neniin olen kiinnittänyt enemmän huomiota kuin naisten neniin en.

VITTU MÄÄ POISTAN TÄN KAPPALEEN KU TULLAAN JOLLAIN TYPERILLÄ RASMUSGOOGLEHAUILLA TÄNNE KOKO AJAN VITUTTAA LOPETTAKAA JO

18.4.06

Uppoava laiva

Heräsin ennen puoli yhdeksää aamulla siihen, että katostani tippui vettä - taas. Huoltomies saapui paikalle pikaisesti, mutta katosi sittemmin johonkin, enkä vieläkään tiedä, mistä tällä kertaa on kyse. Hermohan tässä menee ja mielenterveys! Kaikki ympärilläni sortuu ja sydämeni itkee mustaa verta kuin kuoleman ruusu kalman puutarhassa. Vain Nick Cave voi ymmärtää tuskani.

Muutin asuntooni puolitoista vuotta sitten. Ensimmäisenä yönä havaitsin, ettei patteri lämpene kunnolla ja seuraavana aamuna WC-pönttö hajosi. Soitin huoltoyhtiöön. Myöhemmin talvella tiivistin ikkunat ihan itse.

Tänä talvena patterini hajosi uudestaan tyystin juuri pahimpien pakkasten aikaan - vähän sen jälkeen, kun uunini oli lakannut toimimasta. Vuokranantaja tuli usean kuukauden uunittomuuden jälkeen ja haki minulle uuden uunin, joka oli liian kapea. Keittiön pöytälevyt vaihdettiin sopivan kokoisiksi ja nyt keittiöni pöytä on öljyttyä puuta ja tiskipöytä rumaa kivijäljitelmämuovia.

Seuraavaksi yläkertalaisen suihkuvedet tulivat katosta läpi. Saunan kiuas hajosi. Tänään katosta tuli vettä - luulen, että joku tietää miksi, mutta minulle ei kerrota. Elämä koettelee, siskot ja veljet!

Vakaa aikomukseni oli tänään ryhdistäytyä ja soittaa itselleni muutama työkeikka, mutta kello siirtyi maagisesti useita tunteja eteenpäin nukahdettuani liian aikaisen herätyksen jälkeen. Hävisin. Taidan kuitenkin soitella hetimiten vuokraisännälleni muutamasta aiheesta.

17.4.06

Pääsiäinen menee pois

Oi, miten parasta oli eilinen Showhatin dragshow DTM:ssä! Pistin vielä show'n jälkeen hieman jalalla koreasti ja grillillä jutustelimme mukavia tuntemattomien ihmisten kanssa, jotka arvostivat nokkelaa sanailuamme. Kerrassaan onnistunutta. Sain myös hatun, koska näytin siinä liian hyvältä.

En ollut koskaan aiemmin nähnyt ilmielävää drag-esitystä ja olin täysin myyty. Minua ei kuitenkaan voi syyttää sivistymättömyydestä, koska olen vielä niin nuori. Se on hyvä selitys miltei aina. En ole vielä ehtinyt! No, onpahan sekin nyt sitten nähty ja toivottavasti uudestaan myös.

Minä aion tänään olla kaikesta huolimatta pirteä ja varsin viehättävä. Minulla on nimittäin krapula, mutta olisi kyettävä illemmalla sosiaaliseen toimintaan. (And how.) Noh, onneksi minulla on vihdoin jääkaapissani Tampereelta asti tuotua herkkulaardia, jota aion hetimiten lätkiä paahtoleivän päälle ja nauttia kuplajuoman kera.

Voi kuulkaas! Tämä IL LARDO! Siinä vasta kuningasten ruoka. Jopa pekoni jää toiseksi. En puhu nyt mistään perusihrasta vaan valkosipulien ja yrttien kera marmoriastiassa piiiiitkään hengailleesta sian ihrasta! Joten eiköhän tämä tästä. Kauppakin on tänään auki peräti neljä tuntia.

Tänään elämä on silkkaa riemua ja ilahtuneita interjektioita, näin sanon! Jes!

15.4.06

Loppu häämöttää

Sattuu! Loppu on lähellä! Ottakaa ja ampukaa. Minua ei pitäisi päästää juhliin, joissa on kutakuinkin rajaton määrä ilmaista viinaa. Se on edesvastuutonta! Kuuletteko! Edesvastuutonta! Olen dokannut itseni taas. Sentään näytin hyvältä.

Muutama päivä sitten päätin jättää tämän uppoavan laivan ja vetäytyä maaseudun rauhaan. Jos on varsin köyhä, ei voi lähteä Intiaan etsimään itseään vaan on tyydyttävä pieneen kylään n. 30 kilometriä Kouvolasta itään. Maalaiselämä alkaa äkkiä kyllästyttää, joten tulin muutaman päivän jälkeen takaisin kaupunkiin juomaan itseäni humalaan ja käyttäytymään typerästi.

Minä en tajua tästä pääsiäismeiningistä mitään. Pääsiäinen vituttaa minua. Ensinnäkin se on täysin satunnaiseen aikaan joka vuosi. Joku saattaa yrittää väittää, että on olemassa etäisesti looginen tapa, jolla pääsiäisen ajankohta lasketaan, mutta se on kapitalistien propagandaa eikä sitä pidä uskoman.

Pääsiäisenä on paljon juhlapyhiä, jolloin kaikki kiva on kiinni, enkä saa pekonia mistään. Se on väärin. Kuitenkaan pääsiäiseen ei liity mitään mukavaa kuten lahjoja tai sikakreisejä pääsiäisbileitä. Olen niin vanha ja ruma, ettei kukaan enää anna minulle suklaamuniakaan. Opiskelijaa eivät lämmitä muutamat ylimääräiset lomapäivät. Pitäkää pääsiäisenne, kapitalistit!

9.4.06

Kevättä naamassa

Näin keväällä, auringon paistaessa jopa muutaman tunnin ajan joka toinen päivä olen jälleen kiinnittänyt huomiota siihen, että vanhojen ihmisten naama on ilmeisesti poskien kohdalta kireämpää sorttia kuin meidän nuorten ja kimmoisien. Silmiä siristäessä ikäihmisten suu vääntyy aina väkisinkin irvokkaaseen irvistykseen. En tiedä toimiiko sama toisin päin, sillä vanhat ihmiset eivät jostain syystä irvistele minulle.

Bussilla matkatessani huomasin myös useita vähemmän iäkkäitä ihmisiä seisoskelemassa muina miehinä länsiväylän varrella kasvoillaan mitä kummallisimpia ilveitä. Minullahan ei ole kameraa mutta Paint on ja ylitsepursuavaa taiteellista lahjakkuutta. Tältä näyttävät espoolaiset bussin odottajat:



Tämä huolestuttaa minua! Jos muuten normaalilta vaikuttavat ihmiset kävelevät kaduilla näyttäen siltä, kuin olisi jotain henkistä vikaa, niin entäpä minä sitten! Eihän kovin moni toki tahallaan halua näyttää luotaantyöntävän typerältä, joten oletan etteivät nämä irvileuat sitä itse huomaa. Minähän saatan kävellä ympäriinsä vaikka millainen kouristuksenomainen väänne kasvoillani! Kuvitteleehan sitä passikuvissakin aina näyttävänsä hyvältä.

5.4.06

Äkäinen setä ja suopeat hipit

Olen viime aikoina löytänyt itsestäni paljon säälittäviä luonteenpiirteitä, mutta ei puhuta niistä, sillä eilisilta oli valopilkku sieluni synkässä ruusutarhassa. Vain Morrissey ymmärtää tuskani.

Minä en ole sellainen keikoillakävijä, joka seuraavana päivänä muistaisi yksityiskohtaisesti settilistan tai jaksaisi keskustella siitä nasaalin näsäviisastelevalla äänellä ylihintaisen latten äärellä, mutta keikka alkoi First of the Gang -kappaleella ja jossain välissä tuli myös How Soon Is Now?, joka rokkasi maailmaani.

Koska ketään ei oikeasti kiinnosta settilistat (Eihän? Jätkät?) kerronkin musiikillisten yksityiskohtien sijaan, että Morrisseylla oli vaaleanpunainen paita, jonka hän heitti yleisöön jossain vaiheessa keikkaa. En ole varma, onko setä enää siinä kunnossa, että hänen kannattaisi esitellä paljasta ylävartaloaan tuhansille ihmisille, mutta rock-ele on aina rock-ele.

Lisäksi taustabändissä oli komea kitaristi ja bassorumpu, johon syttyi valo, kun sitä lyötiin. Setä oli hyvässä vedossa ja useimmilla oli hyvä meininki, vaikka osuinkin lavan vasemmalle puolelle kuolleeseen kohtaan, jossa muutama jaksoi vähän heilua puolelta toiselle ja olin kutakuinkin ainoa, joka diggaili ihan kybäl. Hyvä keikka, perkele! Jes!

Koska meille nykynuorille ei riitä mikään ja minun on saatava kaikki heti nyt, lähdin suoraan Kaapelilta Kuudennelle linjalle katselemaan hippejä ja kuuntelemaan progea. Sielläpä soittelivat menemään sellaiset orkesterit kuin Manogurgeil ja Octopus Syng. Jälkimmäinen meni minun makuuni vähän turhan hipistelyksi loppua kohden (Hei, nyt tolla jätkällä on sitar!), mutta muutamaa biisiä diggailin ihan kympillä. Manogurgeilin keikkaa en nähnyt valitettavasti alusta asti, mutta ainakin loppupuoliskolla oli hyvä meininki. Hippien musiikki sopi kyllä yllättävän hyvin Morrisseyn jälkimauksi. Vähän kuin smetana kaurapuuroon, kuulemma.

Älkää nyt loukkaantuko hipit, tarkoitukseni ei ole väheksyä musiikkianne, se on hyvää! Kukaan ei halua nähdä vihaisia hippejä.

Pitkästä aikaa tiistai, joka ei ollut tunnelmaltaan maanantain jatko-osa... vaikkakin elämäni on nykyään silkkaa maanantain jatko-osaa. Mikään ei suju suunnitelmien mukaan, paitsi lihapadan hauduttelu - siitä tuli varsin herkullista.

Toisaalta suunnitelmiini kuului eilen juoda paljon olutta ja lonkeroa, mikä toteutuikin. Kotiin tultuani laitoin korvatulpat korviin ja kävin nukkumaan. Siitäpähän saivat pihan lapioijat ja roskasäiliöiden rymistelijät, jotka kaikkensa tekevät aamuisin minut herättääkseen. Tämä krapula ei kyllä kuulunut suunnitelmiini.

2.4.06

En koskaan pääse naimisiin

Minulla on aivan käsittämätön määrä suklaata, mutta siitäkin huolimatta tänään vitutti, kunnes alkoi naurattaa. Ja voi miten naurattaa. LOL TUSKAA!

Minulla on joko perjantaisen ylenjuonnin ansiosta jonkinlainen paroksysmaalinen takautuva krapula tai sitten kosminen sunnuntaiaura aiheuttaa minulle krapulaa muistuttavia oireita ylettömästä rasvaisen ruoan nauttimisesta huolimatta. Lauantaina luulin, että soul food ja Princen uusi levy toivat minut takaisin elävien kirjoihin, mutta toisin kävi ja väsyttää.

Ei tässä kyllä oikein voi kuin kiroilla ja kyllähän te ne sanat tunnette jo. Kivaa on ja tuskaisaa.